Kolahdukset:
- Mitä epätodennäköisempää jokin on, sitä todennäköisemmin se tapahtuu
- Vogonien runous on maailmankaikkeuden kolmanneksi kamalinta
- Enimmäkseen harmiton, satunnaisesti nautittuna vaarallinen
- Kaikki ei ole aina sitä miltä se aluksi näyttää
- Sivuttain kulkevat hissit, ja siitä se idea lähti
Päivämäärä: 26.09.2008
Kirjapisteet ennen tätä esseetä: 5
Pisteet: 3
Tekijä: Douglas Adams
Kirjan nimi: Linnunrata
Aihealue: Luova ajattelu
En edes muista kuinka monesti olen Linnunradan lukenut läpi. Muistan kuitenkin ensimmäisen lukukokemukseni. Olin yhdeksännellä luokalla ja meidän oli tehtävä kirjaesitelmä kirjasta joka meitä eniten kiinnosti. Juuri tuolloin oli paljon ollut puhetta radiossa Taru Sormusten herrasta -kirjasta ja sen filmatisoinnista. Samalla sivuutettiin Linnunradan käsikirjaa ja kerrottiin, että kirjasta oltiin tekemässä elokuvaa. Radiojuontajien ja kuuntelijoiden kommenttien rohkaisemana lainasin kirjan.
Sanomattakin oli selvää, että ensimmäisen osan luettuani lainasin toisen ja kolmannen, kunnes olin lukenut kaikki viisi. En muista mitä kirjoitin kirjaesseeseen tai mitä siitä sain arvosanaksi, enkä edes välitä sillä ne eivät olisi mitenkään pystyneet tekemään kunniaa niinkin älyttömälle ja innovatiiviselle kirjalle. Luettuani kirjan ahmin tietoutta Douglas Adamsista sekä hänen kirjoistaan. Lainasin radiokuunnelman kirjastosta ja odottelin innolla elokuvan valmistumista. Olen moneen otteeseen palannut tämän viisiosaisen trilogian pariin ja joka kerta löydän kirjasarjasta asioita joita en ole ennen huomannut.
Kirja on mielestäni pelkkää mielikuvituksen ilotulitusta. Se myös innoittaa minua rikkomaan rajojani, ja tekemään ja kokeilemaan kaikkea erilaista. Kirjan huumori on lähellä omaani. Kaikki eivät kirjaa ymmärrä kuten eivät minuakaan, mutta se on mielestäni vain hyödyksi. Missä olisi se haaste, jos kaikki olisivat yhtä selkeälukuisia.
Kirjasta varmaankin nauttivat ne, jotka tuntevat olevansa muista poikkeavia yksilöitä eivätkä suostu sovinnaiseen muottiin. Liiketoiminnassa muista erottautuminen ja erikoistuminen hyödyttävät myös. On tosin muistettava, että erottautuminen ja erikoistuminen ovat myöskin rajoittavia tekijöitä. Kaikki eivät ole suvaitsevia erilaisuutta ja erikoisuutta kohtaan, ja tällöin on itse tultava toista vastaan normalisoimalla itsensä. Kultasydän – avaruusalus toimi epätodennäköisyysmoottorilla, jonka ideana oli, että paikasta A pääsi paikkaan B epätodennäköisyyksiä laskemalla. Moottorin käyttö aiheutti Kultasydämessä ja sen ympäristössä kaikkea erikoista. Sen vuoksi muun muassa kaksi ohjusta muuttuivat erittäin hämmästyneen näköiseksi valaaksi sekä pelargoniaruukuksi. Moottorin käytön jälkeen kaikki aina kuitenkin normalisoituivat. Sopivalla hetkellä käytettynä erilaisuus on voimavara, mutta väärin käytettynä se rajoittaa mahdollisuuksia.
Douglas Adams kirjoitti kirjoja monen vuoden ajan. Hän hioi ja hioi niistä parempia ja parempia. Tämän huomaa siitä, että kirjat ovat jatkumoa toisilleen. Niissä palataan menneisiin tapahtumiin ja viitataan tulevaan. Jos jokin tuntuu olevan irrallaan tarinasta, löytää siihen myöhemmin syyn. Adamsin tapa ennakoida ja suunnitella tarkkaan on esimerkillistä ja siitä olisi syytä kaikkien ottaa mallia. Kaiken tämän suitsutuksen keskellä on tosin muistettava, että mestarillakin on omat puutteensa. Tarkkuudella ja pilkun viilauksella hän onnistui luomaan yhden kaikkien aikojen erikoisimmista kirjasarjoista. Hän kuitenkin käytti niihin niin paljon aikaa ja oli epävarma siitä mihin tarina tulisi viedä, että hän ei Linnunradan lisäksi saanut paljoa muuta aikaan. Häneltä ilmestyi samaa tyyliä oleva salapoliisikirjasarja, ja hän oli mukana Linnunradan käsikirja liftareilla – elokuvan teossa, mutta sen enempää hän ei ehtinyt taitojaan esitellä ennen yllättävää poismenoaan vuonna 2001. Adamsin vahvuudet ja heikkoudet olivat hänen järjestelmällisyys ja pikkutarkkuus. Ilman niitä ei Linnunradasta olisi tullut viimeistä pistettä myöden täydellinen tarina, mutta niiden vuoksi hän ei ehtinyt omaa osaamistaan enempää esitellä. Douglas Adams on hyvä esimerkki siitä, mihinkä tarkkuus ja huolellisuus parhaimmassa tapauksessa johtavat tai mitä ne pahimmassa tapauksessa aiheuttavat.
Aikataulut ovat tärkeitä, ja joskus onkin pysähdyttävä työn tuoksinassa ja katsottava asioita suuremmassa mittakaavassa. Onko kannattavaa olla pikkutarkka muiden projektien ja töiden kustannuksella? Douglas Adamsin toimintatapoja ei täysin voida verrata muuhun liiketoimintaan sillä kirjan kirjoittaminen vaatii enemmän pohdiskelua ja aikaa, mutta silti on kirjaakin kirjoittaessa hyvä pitää mielessä aikataulut. Etenkin hektisessä nykymaailmassa, jossa ei ole enää aikaa odotella monen vuoden ajan seuraavaa Bestselleriä.
Linnunradan lukeminen aiheutti ainakin minussa pienoista luovuuden puuskaa. Mikään ei enää tuntunut sen jälkeen mahdottomalta. Sivuttain liikkuvat hissit, vaaran uhatessa mustuvat aurinkolasit ja elävät patjat saavat kuin vahingossa lukijan vakuuttuneeksi siitä, että kaikki on mahdollista oman mielikuvituksen rajojen puitteissa. Ja tämä kirja-sarja totta tosiaan koettelee lukijan mielikuvituksen rajoja joka kerta venyttäen ne äärimmilleen. Adams maalailee niin suuria kuvia, että ilman hyvää mielikuvitusta saattaisi Linnunradalle ominainen atmosfääri jäädä vaillinaiseksi. Jokainen lukukerta kasvattaa tajuntaa ja avartaa omaa mieltä hyväksymään erilaiset ajatukset ja toimintatavat. Kirjan lukeminen auttaa ajattelemaan ”out-of-the-box” ja unohtamaan omat vajaavaisuutensa.
Valmentajan kommentit
Tästä kirjasta en ole esseetä ennen lukenutkaan 
Tämä sopii varmasti hyvin luovuuden osaseen. Tosin pohdit esseessäsi myös mm. erottautumistekijöitä liiketoiminnassa. Mitkä voisivat sinun vahvuutesi, joilla erottaudut?
Uskoisin sinun pitävän kirjasta Alkemistisi (Paulo Coelho). Loistava kirja omien tavoitteiden/vision suunnittelemiseen. Toisaalta voisit lukea seuraavaksi myös jotain ihan muuta johtamista tai markkinointia, ns. faktapaketteja
