• Muutos lähtee itsestä
• Presenssi ei ole yhtä kuin suosio
• Oman asenteensa voi haastaa väittelyyn
• Ja väittelyn voi voittaa

Päivämäärä: 01.04.2009
Kirjapisteet ennen tätä esseetä: 19
Pisteet: 3
Tekijä:
Kirjan nimi: the mindgym – mielen mestariksi
Aihealue: Luovuus

Aluksi, kun aloin kirjaa lukemaan en osannut odottaa oikein mitään. Muilta olin kuullut kuinka kirjassa voi valita oman reittinsä, mutta en osannut odottaa sen olevan näinkin räätälöitävissä. Testin tehtyäni ryhdyin lukemaan kirjaa. Kuitenkin mielessä kutkutti ajatus käydä kirjan nettisivuilla kuin lukea itse kirjaa. Suunnistinkin heti alkuun nettisivuille ja rekisteröin kirjani palveluun. Palvelu on humoristinen ja juuri oikealla tavalla kepeä. Siellä on tehtäviä ja kysymyksiä. Siis kaikkea mitä vaan voi itsensä kehittämiseen keskittyvältä nettisivulta vaatia.

Sivuilla samotessani törmäsin kirjan testiin. Olinkin hieman odottanut löytäväni sen myös nettisivuilta. Tein sen uudestaan ja tulostin hienon kirjanmerkin johon oli koottu testini tulokseksi tullut lukuohjelma. Minun oli vielä tarkastettava kirjasta, että sivunumerot ja kappaleet täsmäsivät. Tuntui liian helpolta ja KIVALTA ollakseen totta.

Tulostamastani ohjelmasta löytyivät kappaleet Haltuunotto, Oikea vaikutelma, Kiperät keskustelut sekä Luova energia. Haltuunotosta sain luettavakseni ”Vaikein väittely-”, ”Uusi lehti-” ja ”Härkää sarvista” -kappaleet. Oikeasta vaikutelmasta luin ”Presenssin” ja Kiperistä keskusteluista ”Huonot uutiset” – kappaleet. Olen potenutkin jo hieman luovuuden puutetta ja sain testin Luovaa energiaa kohdasta luettavaksi ”Luovuutta vapaasti ajatteleville” sekä ”Luovuutta haaveilijoiksi havitteleville” – kappaleet. Eli kappaleet aivan minua varten. Esseessä käsittelen kuitenkin vain neljää tärkeintä, jotka sijoittuivat myös kärkeen tehdessäni kirjan testin ensimmäistä kertaa. Näistä kappaleista sain eniten irti ja niistä oli minulle eniten hyötyä.

Tunnistan itseni Vaikein väittely – kappaleen Seanista. Ala-asteella rakastin esitelmien pitämistä, mutta yläasteelle siirryttäessä kiusaamisesta johtuneet huonot kokemukset tekivät siitä kamalaa. Lukioon mennessä aloin jännittämään esiintymistä jo niin paljon, että kerran jopa sain migreenikohtauksen kesken esityksen. Yläasteelta lähtien päässä ääni intti, että olen huono enkä osaa mitään. Se jatkui pitkälle lukioon ja tähänkin päivään hieman jo tosin lieventyneenä. On ärsyttävää jännittää esiintymistä ja esitelmöintiä etenkin tutun porukan edessä, kuten nyt innovoinnit omalle tiimille. Haluaisin oppia pysymään rentona ja nauttia tilanteesta niin kuin joskus olen nauttinut. Seanilla, kuten minullakin, kaikki lähtee siitä oman pään sisäisestä äänestä, joka yleensä on jo etukäteen päättänyt, että esitys epäonnistuu. Olen hyvä väitteleminen, jotenka en näe mahdottomaksi väitellä nurin omaa negatiivista asennettani esiintymistän kohtaan.

Sisäinen kiistelyhän toimii myös ihan arkipäiväisissä asioissa. Olen välillä järkyttävän saamaton talouden hoitaja. Miksi tiskata tänään, kun eihän ne likaiset astiat sieltä mihinkään katoa. Usein on käynytkin niin, että olen pitkittänyt pyykkäämistä niin pitkälle, ettei ole ollut enää puhtaita alushousuja jäljellä. No, silloin viimeistään on tullut laitettua vaatteet pyykkiin, mutta miksi aina näin. Pidän siivoamisesta. En näe mitään ongelmaa tiskaamisessa tai imuroinnissa. Itse asiassa rakastan kasvieni hoitoa. Pyyhin niistä pölyt ja lisään uutta multaa vanhan päälle. Ja nämä asiat rentouttavat ja saavat paremmalle tuulelle. Tuntuu, että en vain halua käyttää aikaani turhanpäiväisyyksiin, jotka voi tehdä myöhemmin, koska ajattelen, että minulla on parempaakin tekemistä. Ja tuo parempi tekeminen on yleensä kirjojen lukeminen ja näiden kirjaesseiden kirjoittaminen tai työasioiden tekeminen. Viime yönä tein julistetta yhteentoista asti vaikka olisin voinut tehdä sen seuraavana päivänäkin. Ja mitä olen nyt tehnyt, kun olisin voinut tiskata. Olen kirjoittanut kirjaesseetä. Puolustukseksi on sanottava, että eilen pesin kaksi koneellista pyykkiä, tosin pakon edestä jälleen kerran.

Ashleyn käymä väittely tupakoinnin lopettamisesta toimisi varmaan minulla niin tiskaamiseen kuin oman asenteen kääntämiseen esiintymisestä.

Minä: Sitä voisi varmaan pyykätä.

Minä2: No mikset pyykkää?

Minä: No, kun ei sitä oikeastaan ehdi.

Minä2: Miksi et ehtisi?

Minä: Noku, pitää tehdä näitä esseitä ja julistetta.

Minä2: Eikö ne voisi tehdä sen jälkeen?

Minä: No, mutku ei sit jää aikaa tehdä niitä.

Minä2: Miksi ei jäisi aikaa? Onhan sun joskus pestävä pyykkiä.

Minä: No, niin, mutta on mulla vielä jäljellä puhtaita. Ja nää olis ny tehtävä pian.

Minä2: Eli ajattelit pestä vasta, kun ei enää ole puhtaia?

Minä: No niin, no joo.

Minä2: Mutta mitäs sä sit laitat päälles, kun sun vaatteet on joko likaisia tai märkinä pesusta?

Minä: Hyvä pointti. Ei mulla varmaan ole sitten mitään laittaa päälle.

Minä2: Hienoa. Menes nyt ja laita kone pyörimään.

Minä: Mitä jos mä tekisin nämä työt ensiksi ja sitten vasta.

Minä2: Laitat nyt heti niin se on sillä tehty.

Minä: Ihan totta kyllä. Minäpä menen laittaan.

Kone pyöriä raksuttaa samalla, kun tätä esseetä kirjoittelen.

Uusi lehti -kappale oli opettavainen siten, että tunnistin itsestäni samanlaisen mentaliteetin mihin siinä pyrittiin viemään. ”En voi” on minulle tuntematon käsite. Jos jotain ei osaa, niin se opetellaan. Etenkin silloin minulla nousee karvat niskassa ja muutun kapinoivaksi, kun joku kieltää minua tekemästä jotain tai on muuten pessimistinen asiaa kohtaan ihan vain koska ei sitä voi tehdä, ei se onnistu, ei pysty. Tällä mentaliteetilla on tosin huomannut sellaisen huonon puolen, että sitä joutuu tekemään aika pirusti hommia. ”En voi” on niin paljon helpompi sanoa ja sen aiheuttama taakka ja vastuu ei ole mitään verrattuna siihen, että sanoo voivansa tai haluavansa jotakin.

Tämä juontaa todennäköisesti siihen, mistä kirjassakin puhuttiin. Vanha henkilö kertoo teini-ikäiselle lapsenlapsen lapselleen, että oli lapsena muuttanut uuteen naapurustoon ja saanut kutsun naapurin pojan syntymäpäiville. Hän ei mennyt, koska pelkäsi, ettei kukaan huomioi tai kaikki kiusaisivat häntä. Hän ei sitten mennyt sinne ja katui sitä, kun näki kuinka kaikki naapuruston lapset menivät ja pitivät hauskaa. Samaa olen minäkin pelännyt ja paljosta jäänyt paitsi. Sen takia olen pyrkinyt, vaikka se olisi kuinka epämiellyttävää tai pelottavaa aluksi, mennä mukaan kaikkeen uuteen. Kuten nyt lähdin proAkatemiaan pelkästä mielenkiinnosta, vaikka paikka olikin minulle tuntematon. En halua jälkeenpäin katsoa mennyttä sillä mielellä, että miksi en tehnyt jotain. En halua katua tekemättömiä asioita vanhetessani. Kaikkea voi tehdä. Kaikki on vain kiinni siitä haluaako vai eikö halua. Ja ainahan ei ole tarvetta edes haluta. On muistettava ettei tehtyä saa tekemättömäksi ja suhtauduttava myös kriittisesti asioihin. Asioita on punnittava realistisesti, mutta kuitenkin pitää mieli avoimena eikä tyrmätä mahdollisuuksia vain koska ei pysty, ei voi.

Härkää sarvista kappale kolahti heti ensimmäisestä lauseesta lähtien. Lukiossa minulla oli tapana jättää kokeisiin luku viime tippaan. Ei välttämättä saamattomuuden tai senkään takia, että olisin pitänyt sitä jotenkin epämiellyttävänä, vaan olin yläasteelta oppinut, että hyvien numeroiden eteen ei tarvinnut paljoa tikkua laittaa ristiin. Hyvät numerot eivät itselläni korreloineet lukemisen määrän kanssa. Itse asiassa mitä enemmin yritin päntätä, sitä huonommin meni. Lukiossa asia olisi voinut olla toinen, mutta omaksi onnekseni olin hyvä kuuntelija ja varsin tarkkaavainen tunneilla. Siten viime hetken lukuponnistus toimi vain vanhan kertaamisena ja muistin virkistyksenä. Tämä ajattelumalli tosin haittaa hieman nykyäänkin. Sitä saattaa välillä olla ylimielinen ja ajatella, että kyllähän minä tuon asian hoidan vaikka silmät kiinni vasemmalla kädellä viimeisenä päivänä. Joskus se toimii, toisinaan se vain aiheuttaa unettomia öitä. On vain niin paljon mukavampaa ottaa rennosti vielä tämä päivä, kunkyllähän minä ehdin ne hommat huomennakin hoitaan. Ainahan olen ehtinyt.

Syyllistyn siis kappaleen mukaan niin ensimmäiseen vitkastelun tapaan eli tyytyväisyyteen kuin myös toiseenkin eli epämukavuuden välttämiseen. Ja toden totta, se kuvaa hyvin perisyntiäni. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen etenkin silloin, jos en saa haastetta ja minun pitää tehdä jokin vähäpätöinen asia. Ratkaisuksi epämukavuus ja ylimielisyysongelmille suositellaan asettamaan itselleen porkkana sille, että sen asian on hoitanut päiväjärjestyksestä tai keksiä suurempi haaste työstä tai pilkkoa työ välietappeihin. Näin oikeastaan teen hyvinkin usein. Luon haasteita ja välietappeja. En siis ole mikään kirja-ahmatti, joten lukeminen on aina ollut enemmän tai vähemmän tuskaa. Mutta kun lukiessani ajattelen kappaleen loppuun päästyäni, kahvitauko koko ajan mielessä liidelleenä, että vielä yksi kappale ja sitten vasta se kahvi, niin loppujen lopuksi kirja onkin kuin maagisesti luettu loppuun ja kahvikupposella voin käydä läpi kirjan asioita mieleni hiljaisuudessa. Samoin saatan haastaa, että olen kyllä kova epeli, jos pyöräilen vielä muutaman kilometrin ylimääräistä. Muutamaa kilometriä myöhemmin saatankin jo haastaa, että jos jaksan pyöräillä tuon mäen ylös, niin jopas olen kova mimmi. Tein kappaleen testin vitkasteluni tyypistä ja sainkin ne tulokset mitkä odotin. Vitkastelen koska olen liian tyytyväinen ja mukavuudenhaluinen. Mistään en kuitenkaan saanut yli 12 pistettä ja valtaosasta alle 8, joka testin mukaan tarkoittaa, että ei hätiä mitiä.

Oikea vaikutelma -kappaleen kohdassa presenssi käytiin läpi tapoja saada itsensä näkyville ja kuulluksi. Koen todella vaikeana saada omat ajatukseni kuuluville suuressa joukossa. Jotain aivan uutta, koska itselläni on varmat mielipiteet ja jopa tiedän asioista jotain, mutta siltikin olen jäänyt hieman jalkoihin. Tiedän tosin, että kaikki ei ole pelkästään siitä kiinni, että minulla ei ole sitä presenssiä. Tiimissä on jokunen sellainen ihminen, jotka saattavat kesken keskustelun kääntää päänsä ja ruveta puhumaan jollekin toiselle. Se on jo pelkkää epäkohteliaisuutta ja epäkunnioitusta. Ja ehkäpä minua ei kunnioiteta sen vertaa, että ajatuksiani pidettäisiin tärkeinä. Tämä toisen kunnioituksen puute näkyi selkeästi yhdessä palaverissa. Oli neljä ihmistä, joista kukaan ei kunnioittanut kenenkään oikeutta puhua ja loppujen lopuksi palaverin loputtua kaikki puhuivat yhteen ääneen eikä kukaan kuunnellut ketään. Ulkopuolisin silmin se oli varmaan todella huvittavaa.

Tilanteissa joissa olen huomannut, että keskustelukumppanin huomio on kiinnittynyt johonkin muuhun, olen vain lopettanut puhumisen ja antanut kiusallisen hiljaisuuden tehdä tehtävänsä. Jos ei keskusteltaessa edes viitsi katsoa puhujaan päin, niin ei ole puhujan asian arvoinen silloin. Ryhmässä tai ainakaan meidän tiimissä tuo ei mielestäni välttämättä toimisi, sillä joku kuitenkin veisi kirjaimellisesti kaikessa hiljaisuudessa sen puheenvuoron. Kuten kirjassa sanottiin presenssiä pitää käyttää harkitusti. Toisaalta on hyvä olla esillä, toisaalta on hyvä antaa muiden olla esillä. Olenkin huomannut suhtautuvani nihkeästi sellaisten ihmisten mielipiteisiin, jotka eivät anna muiden mielipiteille aikaa ja jotka aina sopimattomaan aikaan tekevät olemisestaan elämää suuremman asian.

Molemmilla kerroilla, kun me egidit olemme nähneet pinkkuja, olen osannut ottaa paikkani ryhmässä ja olla johtavammassa asemassa. Emmin kanssa ollessani olin se, joka oli koko ajan äänessä. Oli mukavaa huomata mitenkä sellaiset pikkuasiat kuin silmiin katsominen oli tärkeää niin minulle kuin muille. Sillä osoittaa kuuntelevansa ja hitto vie, että minua kuunneltiin. Samoin toisella kertaa, kun parinani oli Essi. Tällä kertaa tosin me olimme paljon tasaväkisempiä, ja hoidimme pinkkujen opastamisen yhdessä emmekä erikseen. Presenssiä oli ilmassa ja meitä kuunneltiin. Miksi siis meidän tiimissä koen sen vaikeampana saada itseni näkyville? No, muihin en pysty vaikuttamaan ja pidänkin sitä loppujen lopuksi itsestäni kiinni. Mitä siis aion tehdä asialle?

Kappaleessa esiteltiinkin tuo tapani olla hiljaa, jos joku keskeyttää minut tai häiritsee puhettani. Sitä pitää kokeilla paja-tilanteessa miten toimii vaikka skeptinen olenkin. Samoin pitää pyrkiä olemaan piirtelemättä, joka on todella huono tapani ja tottumukseni, kuunnellessani muita. Antaa sitten vaikka jalan vispata tai otan käteeni kynän jota voin hiplata, kunhan vain pidän puhujassa katsekontaktin ja osoitan näin kuuntelevani. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä minun kuuntelevan vaikka piirtelisinkin. Ja ennen kaikkea pitää puhua enemmän ja avata suunsa vaikka pitäisikin asioita itsestäänselvyyksinä.

Kirja oli kaiken kaikkiaan hyvä minulle. Luovuuskappaleen ohjeita tulen käyttämään aina, kun tuntuu vaikealta saada inspiraatiota. Stressi – kappalekin tulee olemaan varmasti suuressa käytössä, vaikken sitä tällä kertaa lukenutkaan. Nyt kun on saanut kuvan siitä, missä on kehittymisen paikka ja mitenkä kehittyä niin on helpompi tehdä asialle jotain. Joitain asioita, jotka näin jälkeenpäin tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, ei tullut edes ennen kirjan lukemista ajatelleeksi.

• Mitä epätodennäköisempää jokin on, sitä todennäköisemmin se tapahtuu
• Vogonien runous on maailmankaikkeuden kolmanneksi kamalinta
• Enimmäkseen harmiton, satunnaisesti nautittuna vaarallinen
• Kaikki ei ole aina sitä miltä se aluksi näyttää
• Sivuttain kulkevat hissit, ja siitä se idea lähti

Päivämäärä: 26.09.2008
Kirjapisteet ennen tätä esseetä: 5
Pisteet: 3
Tekijä: Douglas Adams
Kirjan nimi: Linnunrata
Aihealue: Luova ajattelu

En edes muista kuinka monesti olen Linnunradan lukenut läpi. Muistan kuitenkin ensimmäisen lukukokemukseni. Olin yhdeksännellä luokalla ja meidän oli tehtävä kirjaesitelmä kirjasta joka meitä eniten kiinnosti. Juuri tuolloin oli paljon ollut puhetta radiossa Taru Sormusten herrasta -kirjasta ja sen filmatisoinnista. Samalla sivuutettiin Linnunradan käsikirjaa ja kerrottiin, että kirjasta oltiin tekemässä elokuvaa. Radiojuontajien ja kuuntelijoiden kommenttien rohkaisemana lainasin kirjan.

Sanomattakin oli selvää, että ensimmäisen osan luettuani lainasin toisen ja kolmannen, kunnes olin lukenut kaikki viisi. En muista mitä kirjoitin kirjaesseeseen tai mitä siitä sain arvosanaksi, enkä edes välitä sillä ne eivät olisi mitenkään pystyneet tekemään kunniaa niinkin älyttömälle ja innovatiiviselle kirjalle. Luettuani kirjan ahmin tietoutta Douglas Adamsista sekä hänen kirjoistaan. Lainasin radiokuunnelman kirjastosta ja odottelin innolla elokuvan valmistumista. Olen moneen otteeseen palannut tämän viisiosaisen trilogian pariin ja joka kerta löydän kirjasarjasta asioita joita en ole ennen huomannut.

Kirja on mielestäni pelkkää mielikuvituksen ilotulitusta. Se myös innoittaa minua rikkomaan rajojani, ja tekemään ja kokeilemaan kaikkea erilaista. Kirjan huumori on lähellä omaani. Kaikki eivät kirjaa ymmärrä kuten eivät minuakaan, mutta se on mielestäni vain hyödyksi. Missä olisi se haaste, jos kaikki olisivat yhtä selkeälukuisia.

Kirjasta varmaankin nauttivat ne, jotka tuntevat olevansa muista poikkeavia yksilöitä eivätkä suostu sovinnaiseen muottiin. Liiketoiminnassa muista erottautuminen ja erikoistuminen hyödyttävät myös. On tosin muistettava, että erottautuminen ja erikoistuminen ovat myöskin rajoittavia tekijöitä. Kaikki eivät ole suvaitsevia erilaisuutta ja erikoisuutta kohtaan, ja tällöin on itse tultava toista vastaan normalisoimalla itsensä. Kultasydän – avaruusalus toimi epätodennäköisyysmoottorilla, jonka ideana oli, että paikasta A pääsi paikkaan B epätodennäköisyyksiä laskemalla. Moottorin käyttö aiheutti Kultasydämessä ja sen ympäristössä kaikkea erikoista. Sen vuoksi muun muassa kaksi ohjusta muuttuivat erittäin hämmästyneen näköiseksi valaaksi sekä pelargoniaruukuksi. Moottorin käytön jälkeen kaikki aina kuitenkin normalisoituivat. Sopivalla hetkellä käytettynä erilaisuus on voimavara, mutta väärin käytettynä se rajoittaa mahdollisuuksia.

Douglas Adams kirjoitti kirjoja monen vuoden ajan. Hän hioi ja hioi niistä parempia ja parempia. Tämän huomaa siitä, että kirjat ovat jatkumoa toisilleen. Niissä palataan menneisiin tapahtumiin ja viitataan tulevaan. Jos jokin tuntuu olevan irrallaan tarinasta, löytää siihen myöhemmin syyn. Adamsin tapa ennakoida ja suunnitella tarkkaan on esimerkillistä ja siitä olisi syytä kaikkien ottaa mallia. Kaiken tämän suitsutuksen keskellä on tosin muistettava, että mestarillakin on omat puutteensa. Tarkkuudella ja pilkun viilauksella hän onnistui luomaan yhden kaikkien aikojen erikoisimmista kirjasarjoista. Hän kuitenkin käytti niihin niin paljon aikaa ja oli epävarma siitä mihin tarina tulisi viedä, että hän ei Linnunradan lisäksi saanut paljoa muuta aikaan. Häneltä ilmestyi samaa tyyliä oleva salapoliisikirjasarja, ja hän oli mukana Linnunradan käsikirja liftareilla – elokuvan teossa, mutta sen enempää hän ei ehtinyt taitojaan esitellä ennen yllättävää poismenoaan vuonna 2001. Adamsin vahvuudet ja heikkoudet olivat hänen järjestelmällisyys ja pikkutarkkuus. Ilman niitä ei Linnunradasta olisi tullut viimeistä pistettä myöden täydellinen tarina, mutta niiden vuoksi hän ei ehtinyt omaa osaamistaan enempää esitellä. Douglas Adams on hyvä esimerkki siitä, mihinkä tarkkuus ja huolellisuus parhaimmassa tapauksessa johtavat tai mitä ne pahimmassa tapauksessa aiheuttavat.

Aikataulut ovat tärkeitä, ja joskus onkin pysähdyttävä työn tuoksinassa ja katsottava asioita suuremmassa mittakaavassa. Onko kannattavaa olla pikkutarkka muiden projektien ja töiden kustannuksella? Douglas Adamsin toimintatapoja ei täysin voida verrata muuhun liiketoimintaan sillä kirjan kirjoittaminen vaatii enemmän pohdiskelua ja aikaa, mutta silti on kirjaakin kirjoittaessa hyvä pitää mielessä aikataulut. Etenkin hektisessä nykymaailmassa, jossa ei ole enää aikaa odotella monen vuoden ajan seuraavaa Bestselleriä.

Linnunradan lukeminen aiheutti ainakin minussa pienoista luovuuden puuskaa. Mikään ei enää tuntunut sen jälkeen mahdottomalta. Sivuttain liikkuvat hissit, vaaran uhatessa mustuvat aurinkolasit ja elävät patjat saavat kuin vahingossa lukijan vakuuttuneeksi siitä, että kaikki on mahdollista oman mielikuvituksen rajojen puitteissa. Ja tämä kirja-sarja totta tosiaan koettelee lukijan mielikuvituksen rajoja joka kerta venyttäen ne äärimmilleen. Adams maalailee niin suuria kuvia, että ilman hyvää mielikuvitusta saattaisi Linnunradalle ominainen atmosfääri jäädä vaillinaiseksi. Jokainen lukukerta kasvattaa tajuntaa ja avartaa omaa mieltä hyväksymään erilaiset ajatukset ja toimintatavat. Kirjan lukeminen auttaa ajattelemaan ”out-of-the-box” ja unohtamaan omat vajaavaisuutensa.

Valmentajan kommentit
Tästä kirjasta en ole esseetä ennen lukenutkaan Tämä sopii varmasti hyvin luovuuden osaseen. Tosin pohdit esseessäsi myös mm. erottautumistekijöitä liiketoiminnassa. Mitkä voisivat sinun vahvuutesi, joilla erottaudut?
Uskoisin sinun pitävän kirjasta Alkemistisi (Paulo Coelho). Loistava kirja omien tavoitteiden/vision suunnittelemiseen. Toisaalta voisit lukea seuraavaksi myös jotain ihan muuta  johtamista tai markkinointia, ns. faktapaketteja

• Rankat kokemukset kasvattavat
• Virheistä oppii
• Se mikä ei tapa vahvistaa

Päivämäärä: 28.08.08
Kirjapisteet ennen tätä esseetä: 1
Pisteet: 1
Tekijä: Jenna Jameson
Kirjan nimi: Erotiikan ammattilainen, seksityöntekijän päiväkirja
Aihealue: Oppiva organisaatio

Alastomuus. Jostakin on siis aloitettava yritystoiminta. Toisille yrityksen alastomuus tarkoittaa ihan jotain muuta kuin toisille. Jamesonilla hänen yrityksensä alastomuus oli kirjaimellista. Toisille aloitteleville yrityksille alastomuus merkitsee vasta-alkamista, syntymistä, taidottomuutta, neuvottomuutta. Alastonyritys aloittaa puhtaalta pöydältä… Jenna Jameson ei aloittanut pöydältä vaan lavalta.
BBF, Best Friend Forever. Jameson painotti useaan otteeseen kirjassaan kuinka hän ei olisi millään pystynyt selviämään ikävistä asioista elämässään ilman ystäviä. Yrittäminen on haastavaa työtä ja ilman tukiverkkoa johon pudota asioiden mennessä huonosti voi helposti polttaa itsensä loppuun ennen aikoja.

Camp. Jenna Jamesonin suosio selittyi ulkonäön lisäksi hänen luonteeseensa ja siihen, että hän oli sinut itsensä kanssa ja uskalsi tehdä itsestään hauskaa. Yrittäjän on pystyttävä olemaan oma itsensä, sillä yrittäjästä se yritys tunnetaan.

DD-kuppi. Kuin Jamesonin povi niin myös yrityksen on joskus laajennuttava. Menestyvä yritys laajenee, paikallaan junnaava ei. Kun Jameson kasvatti rintojensa kokoa kirurgialla, hän alkoi saada enemmän huomiota ja siten enemmän rahaa stripatessaan. Kun yritys laajenee, se saa uusia markkinoita ja uusia asiakkaita, jotka tietävät oikein hoidettuna lisää rahaa. Oikein toteutettuna laajentuminen hyödyttää niin yritystä kuin asiakkaitakin. Jameson hyötysi rinnoistaan niin kuin myös uudet asiakkaatkin, jotka eivät häntä aluksi huomanneet.

Estot. Aikuisviihdeteollisuudessa työskentelevä, kuten ei myöskään alasta nauttiva voi kovinkaan estoinen olla. On osattava kohdata erilaiset tilanteet, tavat ja ihmiset terveellä järjellä. Ei voi antaa omille estoille ja ennakkoluuloille valtaa. Omat estot saattavat ajaa oman yrityksen ahtaalle, jos ei jotain uskalla tehdä. Tämän ei tarvitse olla mitään seksuaalista. Estoja saattavat olla mm. sosiaaliset pelot. Se että pelkää tavata asiakkaitaan tai on ennakkoluuloinen heitä kohtaan, tulee tekemään enemmän haittaa kuin hyötyä yritykselle. Projektikin on tuhoon tuomittu, jos sitä kohtaan on ennakkoluuloja. Ennakkoluulot eivät ole hyvästä. Ennakko-odotukset ovat taas aivan toinen asia.

Farmasia. Huonoa oloa on osattava hoitaa. Jos yrityksellä menee kehnosti, pitää löytää oikeanlainen apu ja kuuri, ja pyrkiä elvyttämään yritystoiminta. Jamesonin yrityksen ollessa hän itse, hän turvautui hieman erillaiseen farmasiaan. Kun abstraktiin yritykseen kohdennetaan elvytystoimia, ne yleensä ovat erillaisia projekteihin, henkilöstöön ja talouteen liittyviä toimia. Jamesonin kohdalla huonoa oloa hoidettiin erillaisin lääkkein. Hän nuuskasi amfetamiinia. Se mikä auttaa toista, saattaa olla toiselle myrkkyä. Vain kokeilemalla ja tarkkailemalla selviää se oikea resepti.

Gynegologi. Jameson esitteli laajasti stripparin ammattivaivoja: Lantiokivut, välilevyn pullistumat, nesteen kertyminen polviin ja vääristynyt ryhti ovat korkeilla koroilla ja tangolla tanssimisen vaarana. Myös erilaiset kolhut, naarmut ja mustelmat olivat jokapäiväisiä. Pornossa taasen olivat vaarana sukupuolitaudit, raskaus, venähdykset ja hiertymät. Vakavimmat näistä aiheuttaisivat esiintyjän joutumisen varhaiseläkkeelle. Kaikkeen on siis varauduttava, niin ”normaalissa” yritystoiminnassa kuin pornoalallakin. Yrittäjän on pidettävä itsestään huolta, sillä pienikin vaiva saattaa kallistaa yrittäjäparan sänkyyn ja viedä konkurssin partaalle koko yrityksen. Ainakin jos kyseessä on yksityisyrittäjä, tai huonosti johdettu pk-yritys, jossa vastuu on vain yhdellä avainhenkilöllä. Kun oma pää ja keho ovat kunnossa, pysyy yrityskin terveenä.

Huora. Omasta työstään on oltava ylpeä ja otettava siitä kaikki irti kuitenkaan unohtamatta omaa myymättömyyttään. Kaikkea ei tarvitse sietää tai ottaa vastaan. Vaikka palvelualalla onkin tärkeää osata palvella ja pitää asiakasta kuin kukkaa kämmenellä, on ymmärrettävä se, että kaikkea ei asiakkailtakaan tarvitse sietää. Hyvä palvelu ei tarkoita pelkästään hymyilyä ja tervehdystä. Hyvä palvelu on jämäkkyyttä ja asiakkaan kunnioittamista. Jos asiakas ei kunnioita työtä jota teet ei ole tarvetta myöskään palvella asiakasta, joka ei sitä ymmärrä.

Ilmatiivis, (kolme miestä tai enemmän). Kirjassaan Jameson kertoi, että hänen alallaan moni tyttö suostuu asioihin joita hän ei halua tehdä tai joita hänen ei tarvitsisikaan tehdä. Hän painottaa sitä, että jokainen luo omat rajansa, ja vaikka niistä rajoista pitäisikin kiinni, se ei tarkoita sitä, että sen takia menettäisi töitä. Töiden saanti riippuu täysin omasta itsestään ja panostuksesta. Jameson esimerkiksi kieltäytyi tekemästä anaaliseksikohtauksia ja koska nämä kohtaukset ovat suosittuja pornoteollisuudessa, niistä kieltäytyminen yleensä tarkoittaa töiden vähenemistä. Hän kompensoikin tätä ”puutetta” muilla avuillaan, kuten persoonallisuudellaan ja huumorillaan. Yrittäjä saa siis itse päättää rajansa, mitä suostuu tekemään ja mitä ei tee. Omaa harkintaa saa käyttää toimeksiantojen yms. toteuttamisessa. Onko jokin omasta mielestä eettistä tai ei, kannattaa kysyä itseltä. Jostain kieltäytyminen ei tarkoite välttämättä ovien sulkeutumista, kunhan osaa kompensoida puutteensa.

Jameson. Nimi on se mistä yritys ja yrittäjä tunnetaan. Hyvä nimi jää mieleen. Jenna Jamesonin sukunimi oli aluksi … , jonka hän vaihtoi aikuisviihdealalle sopivammaksi. Hänen mielestään vanha sukunimi kuulosti italialaisen pastankeittäjän nimeltä, eikä seksikkään stripparin nimeltä. Nimi pitää myös olla tiedossa ennen kuin yritys voidaan perustaa.

Kunnianhimo. Kirjasta selvisi, että kilpailullisuus ja kunnianhimo olivat ne kaksi asiaa, jotka ajoivat häntä eteenpäin ja motivoivat häntä parempaan ja parempaan. Jameson tosin myös varoittaa kirjassaan liiasta kunnianhimoisuudesta. Jos on liian kunnianhimoinen, ei välttämättä jää itselle tai muille ihmisille aikaa. Kaikki on vain pelkkää työtä. Kunnianhimoa pitää olla niin paljon, että selviää haasteista, mutta kuitenkin sen verran vähän, jotta ei huku haasteisiin.

Laajentuminen. Kunnianhimo oli se, mikä ajoi Jamesonia yhdestä hankkeesta toiseen. Hän aloitti strippaamisesta ja tällä hetkellä hänen ei enää tarvitse tehdä pornoelokuvia, eikä kuvauksia. Nyt hänellä on oma yritys, JennaClub, jonka sisällöstä hän itse määrää ja joka on laajentunut käsittämään reilun 20 tytön omat sivut. Jameson loi itselleen yrityksen, jossa hän saisi itse määrätä omista kuvistaan. Yritystoiminnassa ei kannata jäädä yhteen tuttuun ja turvalliseen ideaan tai alueeseen. Laajentuminen on riskialtista ja se lisää kuluja, mutta saattaa myös rikastuttaa yritystä ja tehdä siitä tunnetun. Laajentumalla pystyy myös kehittämään omaa yritystä ja viedä sitä eteenpäin.

Mammona. Jameson tienasi jo uransa alku aikoina paljon. Hän ei tosin päässyt aina nauttimaan niistä, sillä hän lainasi niitä poikaystävilleen, elleivät nämä sitten varastaneet niitä. Yrityksen rahoista on pidettävä huolta, koska ne ovat se mikä pitää yrityksen pyörät pyörimässä. Rahoista huolen pitäminen tarkoittaa myös sopimuksista ja vakuutuksista huolehtimista.

Networking. Oikeiden ihmisten tunteminen auttoi Jamesonin pääsemään siihen pisteeseen, ettei hänen enää tarvinnut välittää keitä hän tuntee, vaan muut ihmiset välittivät siitä, että he tunsivat hänet. Hän osasi alusta asti tavata oikeat ihmiset. Strippiklubilta alastonmallin, alastonmallilta kuvaajan, kuvaajalta lehtien ja videoiden toimituksia… Mikään ei tosin onnistu noin vain sormia napsauttamalla. On nähtävä vaivaa ja tunkea jalka oven väliin, jotta saa suhteita luotua oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Mitä enemmän luo suhteita, sitä suuremmaksi oma verkosto kasvaa ja sitä enemmän töitä on tarjolla. Eikä verkostoituminen auta pelkästään töiden löydössä. Yritys löytää myös paremmat ja halvemmat toimittajat, työntekijät ja avustajat verkostojen avulla. Tuntemalla jonkun, joka tuntee jonkun tärkeän saattaa avata tien huipulle, tai ainakin lähelle huippua.

Oppiminen. Jameson oppi kokemuksistaan. Tosin hän oppi niistä kantapään kautta. Virheistään on opittava, eikä niitä pidä aina välttää. Kun on kerran tehnyt jonkin virheen, sitä ei yleensä tee toiste. Oppia voi myös muillakin tavoin kuin tekemällä virheitä. Seuraamalla muita yrityksiä, ihmisiä ja kirjallisuutta pystyy kehittämään itseään ja yritystä.

Preacher, Saarnaaja. Jameson oli usein miettinyt, johtuiko hänen alalle siirtymisensä nuoruudessa kokemistaan raiskauksista. Lopulta hän tuli siihen päätökseen, että asiat jotka olivat hänelle tapahtuneet, olivat tapahtuneet niin myöhään hänen nuoruudessaan, etteivät ne juurikaan olleet vaikuttaneet häneen traumatisoivasti. Hän olisi todennäköisesti siirtynyt tanssimaan ilman raiskauksiakin. Jenna Jameson on hyvä esimerkki ihmisestä, joka on saanut kestää paljon pahaa ja silti selvinnyt niistä. Se mikä ei tapa se vahvistaa pätee hänessä. Yrittäjyydessä on myös samoin. Jos selviät pahasta ongelmasta ja tilanteesta, eivät tulevat epäonnistumiset ja ongelmat enää tunnu niin suurilta, kun niihin osaa suhtautua oikealla mittakaavalla.

Qwerty. Internet on yhäkin uutena pidettävä ja erittäin laaja alusta yritystoiminnalle. Jos ei sitten pelkästään keskity Internetiin toimialana, kannattaa pitää se kuitenkin mielessä yhtenä vaikutusalueena. Jenna Jamesonista ei olisi ilman Internetiä tullut sitä mitä hän nyt on. Internet on laaja, ja sen avulla Jameson sai kasvatettua ihailijakuntaansa ja territoriotaan. Ja nykyäänhän hänen yrityksensä toimii Internetissä.

Rohkeus. Jenna Jamesonin ura nousi kunnolla hänen käytyään haastattelussa Wicked aikuisviihdeyhtiölle. Haastattelussa hän kirjaimellisesti myi itsensä. Hän kertoi omista taidoistaan ja hyödyistään rohkeasti, lähes aggressiivisesti. Hän myös painotti, että hänen avullaan Wickedistä voisi tulla jotain suurta. Rohkeus oli se mikä sai hänet avaamaan suunsa. Yritystoiminnassa rohkeus ottaa riskejä erottaa jyvät akanoista. Koko yritystoiminnan idea on riskeissä. Liiketoimintaan kuuluu aina riski, ja olemalla rohkea ja ottamalla riskejä saattaa hyvinkin onnistua.

Sopimus. Jenna Jameson esitti esimerkin siitä millaisia sopimuksia alalla näkee. Hän myös kritisoi niitä siitä, että ne ovat useimmiten yhtiön edunmukaisia eikä näyttelijän. Näyttelijän on itse pidettävä huolta sopimuksen oikeudenmukaisuudesta ja nähtävä vaivaa sen eteen. Samaa pätee kaikessa liiketoiminnassa sopimuksia solmittaessa. Omista eduista pitää pitää huolta.

Tavoite. Kirjassa Jameson painotti sitä paljon, että tavoitteita pitää olla, eikä paikalleen saa jäädä. Vain tavoitteet asettamalla voi jotain saavuttaa. Hän siirtyi heti yhdeltä alalta toiselle, kun ei tuntenut enää pystyvänsä saavuttamaan mitään. Kun hän oli muita tyttöjä parempi strippari, hän tunsi saavuttaneensa tavoitteensa sillä alalla ja siirtyi alastonkuvauksiin, joista siirtyi pornoelokuviin. Ja nykyisin hän on siirtynyt kameran edestä kameran taakse. Tavoite tavoitteelta hän on saavuttanut haluamansa.

Uniikkius. Jamesonin menestyksen takana oli hänen uniikkius. Hän ei ollut kuin muut alan tytöt. Kuten kirjassa monta kertaa todettiin, ihmiset usein hämmentyivät kuullessaan mitä hän teki. Hän näytti enemmän pyhäkoululaiselta kuin pornotähdeltä. Liiketoiminnassa kannattaa olla erilainen. Erilaisuus on se mistä yritys tunnistetaan. Alalla, jossa on paljon kilpailijoita, ainoa valtti on olla erilainen.

V,Wirheet. Ilman virheitä ei kukaan oppisi mitään, eikä kehitystä tapahtuisi. Ne ovat yksi liiketoiminnan osa-alue. Niiltä ei voi välttyä. Ja jos virheitä ei ole tapahtunut, on jotain pielessä, koska niitä ei vain ole vielä huomattu. Jameson teki useita virheitä, joista oppi myöhemmin. Hän luotti liikaa muihin, ja ei esimerkiksi lukenut sopimuksia läpi. Tai pitänyt huolta, että sopimukset olivat tasa-arvoisia kaikkia osapuolia kohtaan. Hän myös oppi ettei muista kannata olla riippuvainen vaan, jos haluaa onnistua pitää se itse tehdä.
X- ja Y-kromosomit. Työssään Jameson toimi paljon erisukupuolien kanssa. Kaikkien kanssa hän ei toimeen tullut, mutta siitä huolimatta hän pyrki tekemään työnsä kameran edessä ammattimaisesti. Nykyään yritysten sukupuolipolitiikkaa on erityisen seurannan alla. Henkilöstön hallinnassa onkin pidettävä mielessä, ettei kaikkien kanssa tarvitse tulla toimeen, mutta toisen työtä ja panosta on kunnioitettava.

Ystävät. Niitä tarvitsee, kun meno menee rankaksi. Kun vaikeuksia ilmaantuu ja huolet lisääntyvät, tarvitsee olla joku jolle puhua. Joku joka tukee henkisesti. Jamesonilta puuttui tällainen tukipilari. Hänellä oli useita ystäviä uransa alkupuolella, mutta kukaan heistä ei pysynyt hänen rinnallaan. Jameson korosti hyvien suhteiden ja ystävien tärkeyttä. Ilman heitä hän ei olisi välttämättä selvinnyt hengissä. Tosin hänen ystävyyssuhteensa eivät olleet pysyviä, ja hän kärsi siitä, ettei voinut purkaa omaa mieltään toiselle. Vankkojen suhteiden sitominen muihin ihmisiin on henkisenkestämisen kannalta elintärkeää liike-elämässä alasta riippumatta.

Zen. Oma sisäinen rauha ja seesteisyys on tärkeää ylläpitää. Jameson totesi useaan otteeseen menettäneensä melkein järkensä alalla ollessaan. Yrittäjälle on tärkeää pysyä järjissään ja mieleltään terveenä. Yrityksen oma terveys on suoraan kiinni yrittäjän omaan terveyteen. Ja mielenterveyden horjuminen horjuttaa myös yrityksen perustoja.

Äiti. Jamesonilla ei ollut äitiä. Hän menetti äitinsä ollessaan pieni lapsi. Hän pohti kirjassa, olisiko siinä syy miksi hän alalle siirtyi. Oma perhe, koostui se sitten äidistä ja isästä, tai ystävistä on tärkeä turvaverkon osanen. Turvaverkko pitää huolen, että jos yrittäjä ei enää jaksa, on joku joka ottaa vastaan, eikä tämä jää yksin.

Öky. Yritystoimintaa tehdään yleensä rahan vuoksi. Raha on se mikä pyörittää maailmaa. Toiset tykkäävät esitellä varojaan ja työnsä hedelmää, toiset pitävät hiljaiseloa ja elävät vaatimattomasti. Tärkeintä on kuitenkin tehdä niin kuin on yrityksellä parasta. Jenna Jameson tienasi hyvin jo strippaamisellakin, mutta hän ei välittänyt sen esiin tuomisesta. Joitakin hetkiä oli, kun hän eleli leveästi ja käytti huumeita. Ne kuitenkin lopulta melkein polttivat hänet loppuun.

• Kaikkea on kokeiltava kerran
• Riskit kuuluvat liiketoimintaan
• Pitää elää täysillä
• Screw it, Lets do it. Mikään ei ole mahdotonta

Päivämäärä: 28.08.08
Kirjapisteet ennen tätä esseetä: 2
Pisteet: 3
Tekijä: Richard Branson
Kirjan nimi: Loosing my Virginity
Aihealue: Johtaminen

Sir Richard Branson on miljardööri, liikemies ja seikkailija. Hänen on onnistunut luomaan lähes tyhjästä oman brändinsä, Virginin, jonka alla on vaikka mitä. On Virgin Atlantic Airways –lentoyhtiö, Virgin Records –levy-yhtiö, Virgin Mobile –puhelin operaattori. Hän on onnistunut luomaan kaiken tämän heikosta koulumenestyksestään ja lukihäiriöstään huolimatta. Hänen mottonsa, ”Screw it, Lets do it” kuvaakin miestä hyvin. Mikään ei ole liian riskialtista kokeiltavaksi. Kuten hänen avaruusturismi projektinsa, jonka ideana on mahdollistaa tavallisten ja varakkaiden ihmisten vieminen avaruuteen. Virgin Galacticin uumoiltiin alkavan kuljettamaan asiakkaita jo vuoden 2009 aikana avaruuteen alle 200 000€ hintaan, mutta tämä jää nähtäväksi.
Branson alkoi jo nuorella ikää kiinnostua liiketoiminnasta. Jo 15-vuotiaana hänellä oli kaksi bisnestä, joulukuusien ja undulaattien kasvatus, mutta ne eivät menestyneet. Kuitenkin näistä hän sai hyvää kokemusta, ja jopa oppi itsestään uusia asioita. Hänen lukihäiriönsä yleensä haittasi häntä matemaattisissa tehtävissä, eikä hän aina tahtonut ymmärtää kysyttyä kysymystä. Käytännön hommissa joulukuusia kasvattaessaan hän kuitenkin huomasi nauttivansa numeraalisista ongelmista, sillä niiden ratkaiseminen oli käytännöllistä ja niihin ongelmiin oli jokin syy. Epäonnistuneista yrityksistä huolimatta hän ei kuitenkaan tästä lannistunut vaan lopetettuaan koulun käynnin ja muutettuaan Lontooseen 16-vuotiaana hän onnistui luomaan menestyneen Student-lehden. Lehden teko ei kuitenkaan ollut helppoa. Branson joutui jopa oikeuteen siitä, että lehdessä oli ollut artikkeli sukupuolitaudeista, jota pidettiin 60-luvulla julkeana. Syytteet kuitenkin kaatuivat median ja muiden vaikuttajien johdosta. Tämä oli ensimmäinen niistä lukuisista kerroista, kun hän joutui oikeuteen. Oikeudenkäynnin jälkeen Branson oli käännekohdassa Student-lehtensä kanssa. Hänen ystävänsä, jonka kanssa hän oli lehden perustanut, yritti saada Bransonin pois lehden johdosta, mutta joutuikin itse lähtemään. Student –lehti oli Bransonin elämä tuolloin. Tämä ei tullut olemaan ensimmäinen kerta, kun Branson joutui luopumaan ystävänsä palveluista yrityksen hyväksi. Tärkeää onkin pystyä erottamaan yksityinen elämä liike-elämästä.

Hänen ystävänsä lähtö tuntui tuolloin Bransonista pahalta, mutta se saattoikin ajaa hänet Virginin uralle. Hän sai idean myydä halpoja musiikkilevyjä opiskelijoille postimyyntinä jutellessaan vanhan ystävänsä kanssa. Tuolloin keksittiin nimi Virgin, hänen miettiessä työntekijöidensä kanssa nimeä uudelle liiketoiminnalle. Virgin, sillä he kaikki olivat tuolloin neitsyitä liiketoiminnassa. Postimyynnin lisäksi Branson ideoi kaikenlaista Virginin nimen alle jo silloin, kuten yöklubeja opiskelijoille. Hän myös otti ystävänsä takaisin töihin, nyt uuteen yritykseen. Suurin kolahdus postimyynnille tapahtui 70-luvun alussa postin työntekijöiden lakon vuoksi. Sekit eivät tulleet perille, eivätkä tilaukset saavuttaneet asiakkaita.

Lakko rohkaisi heitä siirtymään uusilla teille. He päättivät avata levykaupan, jossa opiskelijat saattoivat musiikin kuuntelun lisäksi vain hengailla. Branson ei vielä tässä vaiheessa tehnyt bisnestä rahan vuoksi. Hän teki sitä bisneksen tekemisen vuoksi. Tieto halvasta levykaupasta levisi hyvin opiskelijoiden keskuudessa suusta suuhun menetelmällä. Virgin Record Shopin menestyksestä johtuen Branson perusti ystävänsä kanssa levytys studion. Tämäkin Virginin nimen alla. Branson perusti lähes vahingossa tällä tavalla brändin, joka tiedetään tai tunnetaan jollain tavalla. Suurimmat ideat ovat syntyneet vahingossa tai vahingot ovat johtaneet suuriin ideoihin. Bransonilla on ollut onnea, mutta myös liikemiesvaistoa ja sisukkuutta ja periksi antamattomuutta. Hänen liiketoimintaansa leimaa myös se, että hän tekee bisnestä sillä mistä hän pitää, eikä pelkästään tee liiketoimintaa asioilla, jotka eivät häntä kiinnosta, mutta jotka olisivat tuottavia. Hän on sanonut kokeilevansa kaikkea ainakin kerran, niin yksityiselämässään kuin liiketoiminnassaan, ja tämä linja onkin tuottanut Virgin brändin alle menestyviä liiketoimia. Yksityiselämässä Branson on myös haastanut omat rajansa ja on mm. kiertänyt maailmalla kuumailmapallolla, kerran jopa melkein kuollen.

1972 perustettiin Virgin Record levy-yhtiö, jonka ensimmäiseksi artistiksi nousi Mike Oldfield ja ensimmäisen levyn nimeksi tuli Tubular Bells. Levyä pidettiin addiktoivana ja kriitikot ylistivät sitä. Bransonin oli vaikea saada radioaikaa levylle, sillä kappaleen 45min pituutta pidettiin liian pitkänä, etenkin kun siinä ei sanaakaan laulettu. Branson kuitenkin sai radioaikaa ja Tubular Bells –levyä alettiin tilaamaan Virgin Record Shopista. Bransonin ottama riski tuottaa niinkin erikoinen rock-levy kuin mitä Tubular Bells oli, oli sen arvoinen. Muun muassa Sex Pistols oli ensimmäisiä Virgin Recordin bändeistä. Samoihin aikoihin Branson löysi itselleen myös naisen ja meni hänen kanssaan naimisiin. Myöhemmin Branson myi Virgin Recordin Emille miljardilla.

Branson on riskinottaja. Ja ilman riskinottamista ei liiketoiminnassa selviä. Pitää olla rohkea, kuten Branson.

Branson alkoi viedä yhtiökumppaniensa kanssa Virginiä eteenpäin mm. laajentamalla kirja- ja viihdealalle. Se ei kuitenkaan onnistunut noin vain. Branson itse myönsi tämän olleen virhe silloin, sillä sillä alalla oli vaikeuksia tuolloin. Riski kuitenkin kannatti alkuvaikeuksien jälkeen. Kun riskejä ottaa on niiden takana pysyttävä, kuten Branson teki. Kun Branson ryhtyi tuottamaan yhtiökumppaniensa kanssa elokuvia, heidän budjettinsa räjähti käsiin melkeinpä tuhoten Virginin. He kuitenkin onnistuivat kokoamaan itsensä ja päättivät jättää elokuvien tuottamisen hetkeksi. Tuottamisen sijasta he alkoivat jakamaan niitä. Branson yhtiökumppaneineen onnistuivat välttämään jäävuoren ja löysivät turvallisemman liikeidean.

Jos ei tietäisi Bransonin riskihakuisuudesta, voisi pitää häntä hulluna aloittaessaan Virgin Atlantic Airlines. Hän oli saanut ehdotuksen luoda lentoyhtiö, jonka koneissa olisi vain Business-luokkia. Branson kuitenkin päätti kokeilla sitä, lisäten lentokoneisiin economy-luokan, jotta myös muutkin kuin liikemiehet voisivat käyttää koneita. Hän päätti tehdä sopimukset vuodeksi, jotta jos hommat eivät toimisi, hän voisi vain laittaa pillit pussiin ilman, että Virgin kärsisi. Bransonin kerrottua tästä ideasta yhtiökumppaneilleen he pitivät häntä hulluna egomaanikkona. Miten pystyisi sitoa musiikkibisneksen lentoalalle.

Ymmärrettävästi Bransonin ideasta ei pidetty. Muiden mielestä Branson oli valmis riskeeraamaan kaiken pelkästään sen takia, että halusi haastaa itsensä. Branson halusi elää elämänsä täysillä ja perustaa lentoyhtiö. Yhtiöstä tuli Virgin Atlantic Airlines.

2000-luvulla lentoyhtiöstä myytiin alle 50% Singaporelaiselle lentoyhtiölle. Bransonin liiketoimintaa on leimannut riskialttiuden lisäksi myös se, että hän myi ne kokonaan tai osuuden niistä tunnettuaan ettei hänellä ollut enää mitään annettavaa niille. Se mikä on suomalaisessa liiketoiminnassa ominaista, olisi varmaan Bransonille outoa. Suomessa ollaan niin kiintyneitä omiin yrityksiin, ettei niistä uskalleta myydä osuuksia, jotta saataisiin voittoja ja pienennettyä kuluja. Branson sai lentoyhtiön myynnistä ammattitaitoa ja henkilöstöä Singapore Airlinesilta.

Kun Bransonista oli 80-luvulla tullut mediamoguli, ja hän oli tuntenut saavuttaneensa kaiken mahdollisen, hän toteutti jotain erilaista. Hän päätti ylittää Atlantin kuumailmapallolla. Ilmailusta oli tullut myös hänen harrastuksensa ja näin hän halusi haastaa itsensä aivan uudella tavalla. Ensimmäinen lentokerta epäonnistui melkein tappaen hänet ja hänen lentokaverinsa. Hän kuitenkin seuraavalla kerralla onnistui ylittämään Atlantin. Tämän jälkeen hän rikkoi monia muita ennätyksiä. Bransonin tyyliin kuuluu seikkailullisuus ja haasteellisuus. Sille on syynsä miksi hänestä on tullut niinkin menestynyt kuin hän nyt on. Hän on uskaltanut haastaa muut ja etenkin itsensä.